Animaatiokin on yksityiskohdista muodostuva kokonaisuus

Animaatioiden tekemistä oppii parhaiten tutkimalla muiden tekemiä esimerkkejä ja kokeilemalla itse. Välttämättä emme kaikki tarvitse diaesitykseemme animaatiota halkojen yli vierivästä maalitynnyristä, mutta alla oleva esimerkki on opettavainen. Siitä näkee, miten monimutkaiselta näyttävä animaatio kootaan useita tehosteita yhdistämällä ja yksityiskohdat huomioimalla.

Varmuuden vuoksi myös linkki.

Videossa on käytetty PowerPointin versiota 2007. Animaatiotoiminto on kuitenkin muuttunut hyvin vähän jos verrataan toisiinsa versioita 2003 ja 2010. Tätä PowerPoint 2010:n esittelyä varten tehtyä diaesitystä (tai siitä tehtyä videota) ihastellaan usein esimerkkinä uuden version parannetuista toiminnoista, mutta animaation tekemisen perusteet eivät ole alkuajoista merkittävästi muuttuneet. Kyseisen diaesityksen näyttävyyteen eivät vaikuta yksittäiset animaatiotehosteet vaan tuore ja kauniisti sommiteltu grafiikka sekä tapa, jolla asioita on yhdistelty. PowerPoint on niin pitkään nähty luettelotekstidokumenttien tuottamisen työvälineenä, että vain harvalla on käynyt mielessä tehdä sillä mitään muuta – esitystilanteisiin osallistuvien vahingoksi. Toki on myönnettävä, että versioissa 2007 ja 2010 on uusia toimintoja, jotka tekevät helpommaksi tuottaa visuaalisesti mielenkiintoisempaa materiaalia, mutta ei siihen aikaisemminkaan ole ollut muuta estettä kuin vallitseva tapa.

Jo PowerPoint 2003 -versiossa oli mahdollista valita sisääntulotehoste, jolla grafiikkaelementti tuodaan näkyviin, korostustehoste, joka kiinnittää huomion ja lopetustehoste, joka vie jotakin pois näkyvistä. Lisäksi voidaan valita liikerata, jota pitkin grafiikkaelementtiä kuljetetaan, animaation käynnistystapa ja ajoitus. Nämä samat toiminnot ovat animaation perusta edelleenkin. Yksittäisiä tehosteita on tullut muutamia lisää, mutta ne eivät ole kovinkaan ratkaisevia lopputuloksen kannalta. Myös tämän olisi voinut tehdä jo PowerPointin versiolla 2003.

Verkkotyökaluja esitysgrafiikan tekijälle

Pitäisikö suunnitella esitysgrafiikkaa varten hyvä väriyhdistelmä tai sommitella organisaation standardiväreihin sointuva väripaletti? Itse kunkin kekseliäisyys on välillä koetuksella värien suhteen ja silloin pelastus voi löytyä väriyhdistelmien suunnitteluun tarkoitetuista työkaluista. Niiden avulla voidaan luoda väripaletteja yleisesti tunnettujen sommittelusääntöjen pohjalta. Työkalut toimivat tyypillisesti siten, että ensin syötetään perusväri. Tämän jälkeen sovellukselle kerrotaan sääntö, jonka mukaisesti lisävärit halutaan luoda.

Väripalettien luomiseen tarkoitettuja maksuttomia työkaluja on useita. Oma tämän hetkinen suosikkini on selaimessa toimiva Adobe Kuler. (http://kuler.adobe.com). Sitä pääsee kuka tahansa käyttämään Adobe ID -tunnuksella, jonka saa rekisteröitymällä Adoben verkkosivulla. Kuler luo 5-väriä sisältävän paletin pohjavärin perusteella (From a Color) valittua sommittelusääntöä käyttäen. Hillityin vaihtoehto on yksiväriasteikko (monochromatic) ja tästä voi edelleen kokeilla myös räiskyvämpiä vaihtoehtoja.

Väripaletin voi luoda myös palveluun ladattuun kuvaan perustuen, esimerkiksi esityksessä keskeisessä asemassa olevan kuvan pohjalta (From an Image).

Värimäärittelyt saadaan RGB-, CMYK-, HSV- tai LAB-järjestelmien mukaisina arvoina, esimerkiksi PowerPointiin tarkoitettuun väripalettiin voidaan kopioida RGB-arvot. Kuler näyttää ja kelpuuttaa myös värien heksakoodit. Valmis väripaletti voidaan tallentaa joko yksityisenä tai jakaa se muiden käyttäjien kanssa. Kulerissa luotu väripaletti on nimeltään teema (Theme) ja Photoshop-käyttäjä(myös Elements) voi ladata sellaisen itselleen Adobe Swatch Exchange -muodossa.

Adobe Kulerin voi myös asentaa paikalliseksi omalle tietokoneelle, jolloin tarvitaan Adobe AIR -laajennus.

Ilman erillistä tunnusta toimivia selaintyökaluja ovat ColorBlender ja Color Scheme Designer, jota esittelin toisessa blogissani keväällä 2009. Color Scheme Designer sisältää myös Vision Simulation -työkalun, jolla valittua palettia voidaan tarkastella sellaisena kuin värisokea sen havaitsisi. Myös näiden kahden värisommittelutyökalun tuottamat väripaletit voidaan tallentaa omalle tietokoneelle useassa valinnaisessa muodossa.

Adobe ID -tunnuksen haltija pääsee muuten käyttämään Photoshopin
selainversiota. Jos tarvitsee vain satunnaisesti kuvankäsittelyohjelmaa rajauksiin ja kevyisiin säätöihin, tähän työkaluun kannattaa tutustua. Selainversiossa on perustyökalut yksinkertaisessa käyttöliittymässä.

Akseli kaavion oikeassa reunassa - virhe vai oivallus

Millainen sinun mielestäsi pitää olla graafisen kuvaajan pohjalla olevan koordinaatiston? Luultavasti useimmat ihmiset vastaisivat suunnilleen näin: "Pystyakseli on vasemmalla ja kohtisuorassa sitä vastaan on oikealle suuntautuva vaaka-akseli." Näin minäkin sanoisin, jos asiaa kysyttäisiin vaikkapa kaupan kassajonossa. Gene Zelanyn teoksesta Say It With Charts löytyy kuitenkin alla olevan kuvan mukainen viivakuvio:


Kuva oli minusta oivaltava, sillä useinhan tämän tyyppisessä esityksessä ollaan kiinnostuneita nimenomaan lopputuloksesta, joka kuviossa tulee todella havainnollisesti esille. Mutta onko kuvio "oikeaoppisesti" piirretty? Kaivoin esille Vesa Kuuselan teoksen Tilastografiikan perusteet (Edita 2000) – hyvä perusopas sille, jonka pitää käsitellä paljon numerodataa. Graafisen kuvaajan pohjana olevaa koordinaatistoa on tarkasteltu perusteellisesti ja mm. viivakuviosta todetaan näin (lihavointi omani):

"Viivakuviossa asteikot merkitään yleensä alalaitaan ja vasempaan reunaan. Aikasarjaa esittävässä viivakuviossa määräasteikko on kuitenkin hyvä merkitä sekä vasemman- että oikeanpuoleiselle pystyakselille. Aikasarjassa oikealla olevat luvuthan ovat yleensä suuremman mielenkiinnon kohteina kuin vasemmalla olevat siksi, että ne ovat ajallisesti lähempänä. Tästä syystä oikeassa reunassa oleva asteikko palvelee katsojaa paremmin kuin vasemmassa reunassa oleva. Toisaalta kuitenkin myös vasemmalla on tapana olla asteikko."

Jo tämän perusteella kuvan mukaista viivakuviota voitaisiin siis pitää täysin kelvollisena.

Kaavion piirtäminen onnistuu Microsoft Office -sovelluksilla (Excel, PowerPoint), tosin lyhyen kiertotien kautta. Oikeassa reunassa olevaa pystyakselia ei nimittäin saa näkyviin, ellei ota käyttöön kahta tietosarjaa. Näistä toinen voi kuitenkin muodostua pelkistä nollista ja se piilotetaan. Tämän jälkeen vasemman puoleisen pystyakselin tiedot muutetaan valkoiseksi (taustan väriseksi) eikä selitettä tarvita, koska kaaviossa on vain yksi kuvaaja. Pystyakselin voi myös lopulta poistaa kokonaan.

Piirrä itsesi ihmisten mieleen

On olemassa erilaisia työkaluja, kuten esimerkiksi mielle- ja käsitekarttasovellukset, joita voidaan käyttää apuna mm. diaesityksen sisältöä rajattaessa ja suunniteltaessa. Luonnostelu käsin piirtämällä (sketching) on kuitenkin yhtä tehokas työkalu, ellei parempikin. Jos käytettävissä oleva ohjelma ei ole tuttu, väitän, että käsin luonnosteltaessa ajatukset pysyvät paremmin tulevan esityksen sisällössä. Kun ohjelmasta joutuu etsimään sitä sun tätä toimintoa saadakseen haluamansa asian tehdyksi, ajatukset irtoavat varsinaisesta tehtävästä, joka on esityskokonaisuuden ideointi ja hahmottelu. Ja vaikka käyttäisikin jotakin karttasovellusta, tietosisällön visualisointitapaa etsiessään voi hyötyä uskomattoman paljon vapaasta ja spontaanista piirtelystä. Erityisen hauskaa piirtämällä ideointi on ryhmässä.

Moni on sitä mieltä, ettei osaa lainkaan piirtää. Piirustustaito on tietysti suhteellinen käsite. Jos on toiveena saada nimensä taidehistoriaan, pitänee harjoitella aika paljon eikä perimänä saadusta ja kasvatuksen avulla vahvistetusta taipumuksesta taiteelliseen ilmaisuunkaan ole haittaa. Jos riittää, että pitää havainnollistaa asia tai käsite kuvan avulla, piirustustaidoksi käy kun osaa piirtää ympyrän, suorakaiteen, kolmion ja suoran viivan. Näiden perusmuotojen avulla voidaan kuvata lähes mitä tahansa, myös ihmishahmo.

Käsin piirretty ihmishahmo voisi jopa olla se juttu, joka tekee diaesityksistäsi persoonallisen. Miksi turhaan kainostella ja vaihtaa omaperäinen kuvitus Clipart-kuviin, joita niin moni muukin käyttää? Ohjeita löytyy lukuisilta verkkosivuilta, esimerkiksi tässä SlideSharesta löytyneessä diaesityksessä annetaan hauskat ja havainnolliset ohjeet tikku-ukkojen piirtämistä varten:

Anatomy of a Stick Figure

View more presentations from Betsy Streeter.

Minäkin olen turvautunut tikku-ukkoihin kun en muuten saanut esitettyä asiaa haluamallani tavalla. Tämä "sekatekniikalla" toteutettu piirros kuvaa sitä, miten etenkin uusi ja outo asiakokonaisuus pitäisi esitellä ihmiselle pienempinä ja helposti miellettävinä kokonaisuuksina:

Kesällä törmäsin Pauliina Mäkelän (Kinda Oy) hellyttäviin piirroshahmoihin, joiden lainaamiseen tässä postauksessa hän ystävällisesti antoi luvan. Tässä kuva sosiaalisesta mediasta ja työn tekemisestä yhdessä:

Näin. Piirroksen ei tarvitse olla perinteisellä tavalla "hyvä" tai "hieno" ollakseen puhutteleva.

PS Viimeisimmässä Fakta-lehdessä (8/2010) on Fennian viestintäjohtajan Eliisa Anttilan kirjoittama arviointi Vaikuta visuaalisesti! Laadi selkeä -esitys kirjasta. Se oli mukavaa luettavaa. Nähtävästi muutkin alkavat ymmärtää, että PowerPointilla tuotettuihin diaesityksiin vaikuttaa myös se miten tuolin ja näppäimistön välissä toimitaan - tämä ei sitten ollut toisen blogini piilomainontaa, enhän edes linkittänyt :)