Paljon turhia sanoja

Vietin taas junassa useita tunteja torstaina ja perjantaina koulutuspäivän vuoksi. Matka sujui rattoisasti Dan Roamin Blah, blah, blah -teoksen parissa (kirjaa esittelevä video parin viikon takaisessa postauksessa). 

Seuraavassa joitakin nostoja kirjasta vapaasti käännettynä ja referoituna (suorat käännökset ovat lainausmerkeissä).

“Tämä kirja kertoo siitä, miten blah-blah-blah pysäytetään ennenkuin se pysäyttää meidät.”

Kirjan keskeinen termi blaa-blaa-blaa (blah-blah-blah) tarkoittaa sanojen paljoutta. Se on kielen liika- ja väärinkäyttöä. Sanojen paljouteen turvaudutaan siksi, että jotakin kuuluu sanoa tai kirjoittaa.* Se tarkoittaa myös sanoja, joiden tarkoitus on peittää se, ettei sanota tai uskalleta sanoa mitään.

“Toimivat sanat eivät pelkästään muuta käsityksiämme maailmasta vaan ne muuttavat maailmaa.---Mutta sanojen käyttäminen ja sanojen käyttäminen taitavasti ovat kaksi eri asiaa.”

Silloin kun sanat eivät toimi, lopputuloksena on blaa-blaa-blaa. Tähän Roam antaa kolme syytä:

• Meillä on hyvä idea, jonka haluamme jakaa, mutta käytämme jostakin syystä vääriä sanoja siitä kertomiseen. Emme saa ajatuksiamme välitettyä toisille.
• Joskus käytämme myös sanoja mitättömän idean koristelemiseen ja piilottaaksemme sen keskinkertaisuuden.
• Joskus blaa blaa blaa on puhdasta pahuuttaa. Sanoja käytetään estämään ihmisiä näkemästä mitä ajatusten takana todellisuudessa on.

Blaa-blaa-blaa ei tarkoita sitä, että sitä tuottava ihminen olisi tyhmä. Moni lahjakas ihminen on varsinainen blaa-blaa-blaa -generaattori, mutta kyse ei niinkään ole sanoista, joita hän käyttää – ovathan ne lähtöisin siitä todellisuudesta, jossa hän toimii. Ongelma on siinä, että hän käyttää vain sanoja. Olemme pitkään eläneet siinä uskossa, että sanat riittävät ilmiöiden, käsitteiden, suhteiden ja tapahtumien kuvaamiseen. Monelle meistä on joskus koulussa sanottu, että “et osaa piirtää” ja siksi vältämme kaikkea mikä vähänkään viittaa kuvalliseen ilmaisuun. Sääli, sillä joskus muutama yksinkertainen sanoja tukeva piirros voisi selkiyttää asioita. Eivät yksin sanat eikä yksin visuaalisuus vaan sanat + visuaalisuus!

“When we say a word, we should draw a picture.”

Blaa-blaa-blaalla on kolme ilmiasua: Liikaa informaatiota, liian vähän informaatiota, negatiivinen informaatio.

• Kun informaatiota on liikaa, mikään ei jää mieleen. ** Informaation vastaanottajalla ei ole muuta mahdollisuutta kuin antaa suurimman osan mennä ohi.
• Kun informaatiota on liian vähän saattaa vaikuttaa siltä, että tietoa on, mutta tosiasiassa on kyse sanoista vailla sisältöä.
• Informaatio on negatiivista kun tarjotaan liian paljon liian yksityiskohtaista tietoa. Ihmisten kyky ymmärtää tukahdutetaan.***

*) Nähdäkseni blaa-blaa-blaa on myös eräs PowerPoint-halvauksen osatekijä.
**) ja ***) Myös nämä ovat tyypillisiä esitysgrafiikan käyttöön liittyviä ongelmia.