Kaikenlaiset "kartat ja töherrykset"

Minua pyydettiin äskettäin selittämään mitä ovat kaikki nämä “kartat ja töherrykset”, joita nykyisin näkee paljon. Kysyjä tarkoitti sketch noting -tekniikkaa, graafista fasilitointia ja erilaisia karttamaisia esityksiä eli idea-, käsite- ja miellekarttoja. Kirjoitan antamani selitykset myös tänne, koska voin hyödyntää verkossa olevaa aineistoa selittämiseni tukena ja toivottavasti myös joku viisas tulee oikaisemaan jos olen tehnyt virheitä.

Sketch noting tai visual notetaking, suomeksi visuaaliset muistiinpanot, on tekniikka, joka yhdistää tekstiä ja kuvia tai kuvasymboleja vapaamuotoisesti, toisinaan sarjakuvamaisesti. Käsittääkseni tämä on myös subjektiivisin näistä tekniikoista. Periaatteessa visuaaliset muistiinpanot tehdään omaan käyttöön eikä tavoitteena tarvitse olla, että ne aukeavat muille. Visuaalisissa muistiinpanoissa voidaan kuitenkin hyödyntää säännönmukaista rakennetta, jolloin niitä on ulkopuolisenkin mahdollista lukea. Lisäksi visuaaliset muistiinpanot voivat toimia pieninä arkipäivän taideteoksina. Esimerkiksi Saukon Taivaspaikka -blogia pitävän Linda Saukko-Raudan seminaarikuvituksia katselee mielellään pelkkinä kuvituksinakin. Linda on myös tehnyt ohjevideon muistiinpanojen tekemisestä iPadilla. (Linda mainitsee muuten ohjevideolla sanat graphic recording, joka tarkoittanee jotakuinkin samaa kuin graafinen fasilitointi, ks. jäljempänä.)

Craighton Berman on kirjoittanut erinomaisen ohjeartikkelin Sketchnotes 101: The Basics of Visual-Notetaking, jossa hän toteaa visuaalisten muistiinpanojen olevan sekä julkisia että henkilökohtaisia ja kannustaa kokeilemaan ideoiden esittämistä uudella tavalla piirrosten hienoudesta välittämättä:

“....sketchnoting is equal parts public, personal, and practice—so it's more fruitful to explore a new style and challenge yourself to record ideas in new ways, than to worry about the end result's overall effectiveness or aesthetic.”

Graafinen fasilitointi on asiakokonaisuuksien ymmärtämistä helpottava ja osallistava tekniikka, joka auttaa parantamaan vuorovaikutusta ja ryhmäprosesseja. Usein yksi piirtää kuvaa työskentelyn etenemisestä, mutta on myös mahdollista, että kaikki osallistuvat kuvan tekemiseen. Tekniikka on subjektiivinen siinä mielessä, että lopputulos ei välttämättä aukea muille kuin ryhmän jäsenille. Graafisessa fasilitoinnissa voidaan käyttää ns. templatea, josta kuvaesitykselle saadaan selkeä rakenne, esimerkiksi ilmiön kehittyminen ajassa. Graafisen fasilitoinnin isänä pidetään David Sibbetiä, jonka työtä vie aktiivisesti eteenpäin Doodle Revolution -liikkeen kantavana hahmona näkyvä Sunni Brown.

Erilaisten karttamaisten esitysten yleinen kattokäsite näyttää olevan mind map, mutta suomenkielessä on olemassa erikseen sanat miellekartta ja käsitekartta, jotka tarkoittavat eri asioita. Englanniksi käsitekarttaa kutsutaan nimellä concept map.

Miellekartta eli mind map on subjektiivinen esitys, joka perustuu piirtäjän assosiaatioihin ja subjektiivisiin merkityksiin. On muuten huomattava, että suuri osa Mind Manager -ohjelmalla tehdyistä kartoista ei ole enää puhtaita miellekarttoja vaan ne ovat laajojen asiakokonaisuuksien graafisia esityksiä. Kartassa voi olla linkkejä tiedostoihin, verkkosivuille, kalenteriohjelmaan (Outlook) ja se voi sisältää tekstimuistioita. Kutsuisinkin Mind Manageria informaationhallintaohjelmaksi, jolla voi myös piirtää miellekarttoja.

Hyvä käsitekartta taas näyttää käsitteiden väliset suhteet siten, että kuvion avulla muidenkin on mahdollista tehdä selkoa kuvatusta kokonaisuudesta.Käsitekartoissa käytetään myös käsitteitä yhdistäviä linkkisanoja.

Puhutaan myös ideakartoista (idea map), joka on miellekarttaa vastaava esitys. Nimitystä myös käytetään synonyymin tapaan sekä käsitekartoista että miellekartoista.

Nimeämiskäytännöissä on jonkin verran päällekkäisyyttä ja varmasti määritelmissäkin riittää hiomista. Tämä ei kuitenkaan vähennä karttamaisten ja visuaalisten esitysten tehoa. Kun esimerkiksi itse teen muistiinpanoja podcastista, seminaariesityksestä tai dokumenttiohjelmasta, piirrän tai käytän jotakin iPadin karttaohjelmaa, usein MindManageria. Oma muistiinpanotekniikkani on epäpuhdas miellekarttatekniikka ja hyvin subjektiivinen. Merkittävää kuitenkin on, että pystyn palauttamaan vanhojenkin muistiinpanojen avulla mieleen, mitä jokin esitys käsitteli. Piirros toimii paljon paremmin kuin perinteiset ranskalaiset viivat, joihin kasvoin koulussa ja opiskeluaikana. Onneksi ihminen voi tehdä asioissa uusia valintoja koko ikänsä.

Aiheista aikaisemmin:
Tunnelmia graafisen fasilitoinnin työpajan jälkeen
Voisiko muistiinpanojen tekeminen olla hauskaa?
Kesälukemistoni ainoa bisneskirja esittelyssä
Mind map, käsin vai tietokoneella?
Miksi mindmapata.